Löysin Suomen Kuvalehden artikkelin (27.7.2009) Facebook muuttaa ystävyyttä, jossa kerrotaan miten Fb mullistaa ystävyyssuhteita, koska internet voi artikkelin lähteen mukaan mahdollistaa suuremman määrän tuttavia kuin perinteisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Käyttäjillä on keskimäärin 120 ystävää palvelussa, mutta on myös niitä, joilla on esimerkiksi jopa 500 ystävää. Vaikka artikkeli on kirjoitettu 2009, on se mielestäni vielä ajantasalla, joskin joiltain osin tieto on vanhentunutta. Olen samaa mieltä siitä, että Fb voi vahvistaa heikkoja (puolituttuja) ystävyyssuhteita kuten artikkelissa mainitaan. Ystävyys voi vahvistua kun puolitutut kaverit huomaavat jakavansa esim. samat kiinnostuksen kohteet tai harrastukset. Fb.n hyvinä puolina voi mainita artikkelissakin esille tulevan asian entisistä koulukavereista tai lapsuudenystävistä, jotka voivat linkittyä uudelleen Fb:n kautta, ja seurata toistensa elämää ja ajatuksia siellä. Vaikka Fb-ystäviä olisikin satoja, todellisten ystävien lukumäärän voi varmaankin laskea kahden (tai vain yhden) käden sormilla. Ne ovat niitä ystäviä, joille oikeasti uskoudutaan ja joiden kanssa oikeastikin ollaan tekemisissä virtuaalisen maailman ulkopuolella.
Mitä ajatuksia Facebook-ystävyys herättää sinussa?
Facebook ystävyydestä...Itse olen törmännyt tuohon asiaan monesti ja hieman kiusallisella tavalla. Minulla on tarkat yksityisyyden suojat ja vain n.20 kaveria. Haluan kovasti pitää kaverini vain sellaisina joiden kanssa olen oikeastikkin tekemisissä myös verkon ulkopuolella. Minua ei voi pyytää kaveriksi fb:n kautta, mutta mitä sanoa niille jotka kysyvät asiaa suoraan kasvotusten? En kehtaa sanoa päin naamaa, että en halua sua kaveriksi. Joillekkin olen onnistunut selittämään asiaa, mutta fb:ssä tuntuu olevan ajatuksena, että kaikki voivat olla kavereita keskenään. Sehän on oikein kavereiden verkosto. Itse en ole kuitenkaan niin utelias, että kiinnostuisin puolituttujen asioista. Minulle fb on lähinnä yhteydenpito väline todellisiin ystäviini, mutta mitenkä siis kieltäytyä kohteliaasti kasvotusten tapahtuvasta kaveripyynnöstä? ja se tulee usein vastaan näin: hei, lisää mut sun kaveriksi! ja hymyillään päälle. Aivan niin kuin se olisi itsestään selvää.
VastaaPoistaTuo on kyllä ihan totta, että monet ottaa sen asenteen että "tottakai sä nyt lisäät mut kaveriksesi" eikä edes kysytä sitä. Mielestäni kaikki eivät todellakaan voi olla kavereita keskenään, ei fb:ssä eikä muuallakaan. Esim. joskus joudun miettimään pitkään kaveripyynnön saadessani, otanko kaverikseni sellaisen tyypin, jonka tiedän yliopiston luennoilta, mutta jota en tunne "oikeasti". No ratkaisen tällaiset tapaukset sillä, että olen laatinut eri tasoisia kaveriryhmiä ja lisäilen niihin sitten kavereita sen mukaan, miten tunnen kaverit. (Tosin osan pyynnöistä jätän hyväksymättä.) Osa ei esim. näe kuvakansioitani. Fb:n aikakautena on tullut kyllä ongelmaksi tämä että missä menee se raja, milloin kysytään fb-kaveriksi. Itse en halua kysyä kaverikseni "luento-tuttuja", jos ei muualla olla tekemisissä, ja periaatteeni on, että kaupassa/kadulla pitää pystyä vähintään moikkaan fb-kaveria. Jos näin ei tapahdu (fb-kaveri on kuin ei tuntisikaan mua), saa kaveri mun listalta lähteä.
VastaaPoistaKaiken huippu on se, että katsotaan profiilikuvaa ja kysytään kaveriksi ulkonäön perusteella esim. kaverin kaveria. Huoh! Ei ikinä!
Ihmisten erilaiset käsitykset asiasta tapaavat aiheuttaa pientä konfliktia. Itse ratkaisen kaveripyyntöjen kohtalon ihan sen perusteella, tunneko henkilön ja jos en tunne, onko hän jollain tapaa kiinnostava. Yleensä kaveriksi tulee hyväksyttyä aluksi melkein jokainen, mutta uusia tuttavuuksia tulee myös usein poistettua kaverilistalta. Jotain yhteistä täytyy olla.
VastaaPoistaItse harkitsen myös tarkkaan, mitä kuvia julkaisen Facebookissa ja kenelle niitä kannattaisi näyttää. Kyllähän monet tahot käyttävät paljon Facebookia omien päämääriensä saavuttamiseen ja heikoilla turvallisuusasetuksilla varmistaa, että on ns. käytettävissä.
Ihmiset kun vielä suhtautuvat tuohon kaveriksi lisäämiseen niin eri tavalla. Useat haluavat fb-kaveriksi jollain jenkkiläisellä keskustelupalstalla käydyn lyhyen sananvaihdon jälkeen, jotkut eivät lisää kaveriksi vaikka oltaisiin todella paljon opiskelujen kautta tekemisissä. Tietenkään mitään määriteltyä oikeaa vastausta ei ole. :)
Useimmilla meistä on vielä kaverilistallaan henkilöitä, joilla itsellään on tavattoman mittainen kaverilista. Hieman asiaa pohtineena uskon, että henkilöt haluavat joko huomioita (jota he eivät saa tarpeeksi, mikäli listalla on vain tosielämän tuttuja) tai yksinkertaisesti pysyä kärryllä satojen ihmisten elämäntapahtumista ja hankkia sitä kautta sisältöä elämään (en nyt tuomitse kumpaakaan :D). Onhan toisten elämän tapahtumista ajantasalla pysyminen ja juoruilu tärkeä syy käydä Facebookissa... vai miltä tuntuu?
Tuo juoruilun ja vakoilun aspekti on kyllä joillekin tärkeä. Eräs ystäväni vannoi aluksi pitkään, että ei aio liittyä Facebookiin, mutta loppujen lopuksi hän murtui ja liittyi sinne siksi, että hän haluaa seurata, mitä muut tekevät ja koska hän on kuulemma niin utelias luonne, että haluaa olla kaikkien menoista perillä. Minäkään en halua tuomita, mutta onhan se vähän surullista liittyä Facebookiin, koska haluaa vakoilla puolituttuja, kuten isoveljen ex-vaimoa tai ala-asteen aikaisia tuttuja, joista ei edes pidä. ;)
VastaaPoistaSe on kyllä hauskaa, että jotkut ihmiset hamuavat Facebook-kavereita vain siksi, että kaverilista näyttäisi muhkeammalta. Esimerkiksi eräs ystäväni kertoi, että häntä yritti monta kertaa pyytää Facebook-kaveriksi henkilö, joka oli käynyt saman lukion ja jonka hän tiesi nimeltä. Kuitenkin jos tähän henkilöön törmäsi vaikka kauppakeskuksessa tai metrossa, ei hän edes moikannut takaisin vaan käänsi aina pään toiseen suuntaan. Kuitenkin kohta häneltä tuli taas uusi kaveripyyntö Facebookiin, ja näiden toistuvien pyyntöjen aikana hän ei kertaakaan moikannut kaveriani takaisin, jos näkivät toisensa sattumalta. Luonnollisesti ystäväni ei koskaan hyväksynyt tätä "sosiaalista" ihmistä Facebook-kaverikseen.
Tuntuu että noita kavereita vain kertyy tuonne listalle ja koska suurimman osan kanssa ei kuitenkaan ole tekemisissä, eli heidän kuulumisiaan ei näy newsfeedissä, ne vain unohtuvat sinne. Tuttuja löytyy niin entisiltä työpaikoilta kuin lomareissuiltakin, niitä joiden kanssa joskus oli paljon tekemisissä, mutta ei enää. Itse en kovin usein laita kaveripyyntöjä mutta yleensä hyväksyn kun joku tuttu sellaisen laittaa, koska en vaan kehtaa olla hyväksymättä. Keskustelun innoittamana aloinkin tutkimaan ketä listoiltani löytyy ja aika moni taitaa saada lähtöpassit..
VastaaPoistaItselleni kävi tässä jokin aika sitten niin, että eräs kaverin kaveri, jonka olin tavannut illanistujaisissa, pyysi minut fb-kaveriksi. Hyväksyin tietysti tämän pyynnön, koska ajattelin, että olisi tökeröä olla hyväksymättä, sillä varmasti jatkossakin sattuisimme samoihin illanistujaisiin. Hyväksymisen jälkeen kävin tietysti katsomassa tämän kyseisen henkilön profiilin ja yllätyin, kun huomasin, ettei tämä henkilö jakanut kanssani mitään tietoja. Ei kerrassaan mitään. En nähnyt hänestä mitään muuta kuin sen saman profiilikuvan, jonka näkevät kaikki muutkin, vaikka ei kavereita oltaisikaan.
VastaaPoistaJälkeenpäin vaivihkaa kommentoin tästä asiasta hänelle, kun näimme, ja hän kertoi, ettei hänen seinäänsä näe kuin 10-20 ihmistä (vaikka kavereita oli reippaasti toistasataa). Jäin miettimään, miksi tällainen henkilö pyytää fb-kavereiksi muita ihmisiä, jos hän ei anna minkäänlaista mahdollisuutta edes viestin laittoon? Kommunikointi ja yhteydenpito ei siis varmasti ole päällimmäisiä motiiveja. Kai se on vain hienoa, jos kaverilista näyttää mahdollisimman suurelta.